Riitta

Riitta

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulu joka päivä, eli mitä on kun syö itsensä joka päivä tainnoksiin

En ole jouluihmisiä, mutta silti toimin vuosia päivittäin niin kuin olisi joulu. Vedin ruokaa kaksin käsin ja erityisesti suklaata. Eikös se ole yleensä sitä joulusyömistä. Niin kauan, että oli paha olo ja vitutus oli suunnaton. Niinkuin kaikilla on jouluna tai viimeistään joulun jälkeen. Silti vaan en osannut sitä lopettaa. 

Tuli uusi aamu, päätin että tänään alkaa se uusi elämä tai viimeistään huomenna, jos en tänään vielä pysty. Päivä meni aina ihan ok, mutta viimeistään iltapäivällä töissä teki mieli vähän Geishaa ja siihen väliin pikkasen Dragstereita, kun suklaa alkoi tökkimään. Työpaikan roskis täyttyi perjantaita kohti mukavasti karkkipapereilla, kiinnitin tähän huomiota vasta, kun niitä ei sinne enää tullut. Kotona jatkettiin samalla linjalla, jos ei siellä mitään ollut niin ainahan voi pikaisesti kipaista Saleen, matkaa ei ole kuin 200 m.

Ihan sairasta. Voi sitä syömisen riemua ja pahaa oloa, joka siitä seurasi. Olin kuin alkoholisti, joka tarvii sen viinansa, minä vain en voinut olla ilman sokeria. Kotoa karkkia ja suklaata löytyi mitä ihmeellisimmistä paikoista jemmasta, söin salaa, koska lapsillakin on karkkipäivä. Eihän äiti noin niinkuin periaatteessa voi syödä karkkia joka päivä tai ainakaan näyttää sitä muille. Autossa oli karkkia ja tyhjiä papereita, Jari joskus kysyi, että ootko oikeesti nää kaikki syönyt???? Niin kai sitten, se oli jotenkin noloa, mutta samalla linjalla jatkettiin. Sokeri on yhtä koukuttavaa tavaraa kuin alkoholi tai tupakka. Siitä pääsee kyllä eroon, mutta itelläni se tarkoitti ihan totaalista kieltäytymistä.

Edelleenkään en ole oppinut sitä kultaista keskitietä. Jos otan yhden, se tarkoittaa poikkeuksetta sitä, että homma on sitä myöten selvä. Vedetään koko levy tai pussi samantien, koska homma on jo menetetty. Haluan vielä joskus oppia sen kontrollin, että osaan syödä hallitusti ja hillitysti. Niin kauan kuin en sitä osaa, minun pitäisi pysyä niistä erossa. Hei, olen Riitta, olen sokeriholisti.

Tässä asiassa mulla on vielä hitokseen opeteltavaa. Sikäli olen huono epäonnistuja näissä jutuissa. Jos teen pienen harha-askeleen, tunnistan sen heti totaaliseksi epäonnistumiseksi ja sitten antaa mennä vaan. Ei tästä mitään tule, paskaaks tässä, läski mikä läski ja luuseri mikä luuseri. Kun ei se oikeesti mene niin, yksi pieni epäonnistuminen ei vielä pilaa kaikkea tai hyvin alkanutta projektia. Sitten vaan kerätään itsemme ja jatketaan. Olisipa se vaan niin yksinkertaista, mulla se jää päälle. Mun on helppo olla ilman sokeria, kieltäytyä kokonaan mutta en voi ottaa yhtään, koska siitä se lähtee ja lopettaminen on todella vaikeeta. Kaikki tai ei mitään, pitää olla totaalikieltäytyjä. Sitä on monien vaikea ymmärtää.

Tänä syksynä olen taistellut taas näillä samoilla areenoilla. Olen antautunut suklaan vietäväksi ja miten helposti se levy siitä häviää. Poikani sanoi joku päivä, että " Äiti, eihän kukaan voi syödä suklaalevyä päivässä?" Jaa ei vai, vaikka ihan parissa minuutissa, jos ollaan ihan tosissaan hommissa. Mutta se paska ja paha olo, mikä siitä on tullut on niin järkyttävää, että sitä ei sanoin pysty kuvaamaan. Mietin, että joskus mulla oli tää paska olo joka päivä, joka ilta mä menin näissä fiiliksissä nukkumaan. Mua sattu mahaan ja mua vitutti ja mikään ei kiinnostanut. JOKA PÄIVÄ, JOKA ILTA. Sitä mä en halua enää.



Ei voi liikaa puhua ruoan merkityksestä ihmisen kokonaisvaltaiseen olotilaan. Jos sä syöt kaikkea hirveetä roskaa koko ajan, on olokin sen mukainen. Sitä pitää tosi tarkkaan miettiä, mistä se hyvä olo tulee. Puhtaasta ruoasta se ainakin tulee. Välillä tottakai on ihan kiva vähän syödä mitä sattuu ja juhlat on erikseen, mutta kun mulla ne juhlat jää päälle, enkä osaa lopettaa. Se on kai sitten se syömishäiriö. 

Tällaista asiaa on hirveen vaikea ymmärtää sellaisen ihmisen, joka on niin sanotusti koko ikänsä ollut normaalipainoinen. Osannut hallita syömisensä ihan itse, ei ole ongelmia ruokien kanssa. Tämän ymmärtää vain sellainen, jolla on ollut ongelmia painonsa kanssa, henkilö jonka elämää hallitsee jatkuva tuska siitä, että pitäisi laihduttaa ja mulla on tosi paha olla. Silti asialle ei välttämättä tee mitään, jatkaa sitä huonossa olossa pyörimistä ja asioiden jahkaamista, niinkuin mä tein monta vuotta ja pitkään.

Edelleenkin mulla on, kuten sanottua ongelmia mun syömisten kanssa, mutta siihen tilaan mä en enää itteeni päästä. Sitä ei tulla tekemään, sitä mä en halua. En jaksa olla tapojeni orja ja huonovointinen huonovointisessa kehossa. Vaikka välillä mennään lujaa päin puuta ja kaukana ladulta, mulla on jo jollain tasolla takaraivoon painunut joitain hyvän ja terveellisen elämän oppeja. Mun ongelma on ruoka ja se tulee aina olemaan, mun pitää vaan oppia elämään sen kanssa ja välttää niitä ruoka-aineita, jotka mulle sen riippuvuuden aiheuttaa.


Mutta ei jäädä tuleen makaamaan. Kohti ääretöntä ja sen yli. Ilman suklaata ja muuta sontaa.
 

2 kommenttia:

  1. Mä nostan täällä käden pystyyn, olen ollut ylipainoinen vasta 5 vuotta.
    Ja olen kokenut kaikki kirjoittamasi tuntemukset. Ruuasta on tullut jonkinlainen korvike. Tunne ja nautinto. Sen jälkeen tulee sana nimeltä morkkis ja kun metsään mennään niin pysytään sitten siellä.
    Henkisesti ja fyysisesti.
    Olen liikkunut koko ikäni. Nyt en ole mukamas vain ehtinyt, itselläni hanttaa kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä aiheutti ihan törkeet lihas- ja nivelkivut. Hyvä, että en ole itkenyt monia kertoja työterveyteen, että mulla on väärä kroppa ja mieli.
    Lapsetkin on tullut jo tehtyä tähän maailmaan. Olen ollut heidän jälkeen ihan normaalipainoinen, joten heidänkään viaksi en voi näitä kiloja laittaa.

    Nyt olen päättänyt ajatuksen voimalla selättää nämä ylimääräiset laardit, joita on 20kg!
    Tulen siis tarpomaan kanssasi samaa matkaa, vaikka oletkin maalissa ja itse vasta lähtökuopissa.
    Kirjoituksesti tuntuu heti omannäköisiltä. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hienoa jos kirjoitus avautui ja antoi ajatuksia. Ei tämä helppoa ole. Päätä ja tahtoa tarvitaan. Ei tässä todellakaan maalissa olla.

    VastaaPoista