Riitta

Riitta

lauantai 3. tammikuuta 2015

Henkimaailman juttuja



Vuosi vaihtui ja päästiin uuteen alkuun, jokainen tavallaan. Toiset jatkaa samalla hyväksi havaitulla tavalla ja toiset tekee muutoksia elämäänsä. Se onko ne pysyviä, jää nähtäväksi. Ajatukset on suuria tai vähän pienempiä, muutokset on joko suuria tai pieniä. Toivottavasti tämä on monelle se viimeinen muutos, se pysyvä muutos. Itse taistelen edelleen kohta kolme vuotta sitten aloitettua muutostani eteenpäin. Ei se niin helppoa ole, mutta jokainen oikea askel on kotiinpäin.

Mä aloitin uuden vuoden lenkillä. Aamulla oli todella paska fiilis, turvotti ja väsytti. Muutamien viikkojen paskat eväät ahdisti, niinpä päätin viedä itseni lenkille. Kello oli vasta ehkä seitsemän, kun painelin menemään liukkaalla tiellä. Ajatukset aina lähtee liikkeelle, kun pääsee pihalle, saa raitista ilmaa ja siinä itekseen tulee mietittyä kaikenlaista. Mötley Crüen Kick start my heart soi kuulokkeista ja mä aattelin potkasta itteni liikkeelle. Näin se kävi, yksinkertaista. Päätin, että tämä vuosi mennään ilman karkkia ja sokeria ylipäätään. Lopetan vinkumisen ja teen itelleni ja lähinnä ajatuksilleni jotain. Jos jatkan hyvin alkanutta alamäkeä löydän itseni kohta taas satasen kerhosta ja sinne en halua. Lenkin jälkeen söin aamupalan ja lähdin salille. Pitkästä aikaa sekin tuntui mukavalta, tuli oikein hiki enkä lähtenyt kesken pois.





Jo pelkästään se, että ei ajattele koko ajan että vittu mitä paskaa, saa tekemisen maistumaan. Niinkuin Jutta joskus sanoi, että ei saa jäädä sinne paskataajuudelle vellomaan. Se on kyllä ihan totta. Mutta siinä vaiheessa kun kaikki vituttaa, niin se positiivinen höpötys ja kannustus ärsyttää ainakin mua henkilökohtaisesti. Kerää ittes ja ajattele positiivisesti ei auta, jos omassa päässä kaikki on perseestä. Mun pitää ainakin ite löytää se ratkaisu ja tie siihen, että pääsen pois sieltä paskataajuudelta. Nyt mä oon sen löytänyt. Silti ei olla missään vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa, mutta fiilis on hyvä ja tekeminen tuntuu taas oikealta.

Tossa ennen joulua taistelin paskojen treenien kanssa ja siitä ei oikein tullut mitään. Kuten aiemmin kerroin, lähdin jopa kesken treenin salilta pois, kun ei siitä vaan tullut mitään. Eilen sitten päätin koittaa, josko se tanko sieltä maasta taas nousisi. Kuukausi takaperin sain hädin tuskin ehkä 60 kg vedettyä maasta, kun vielä alkusyksystä sain 120 kg. Tuntui että voimatkin hävis vitutuksen mukana ja niinhän se on, päästä se suurimaksi osaksi on kiinni. Pitää uskoa itteensä ja omaan tekemiseen, sitä ei kukaan voi yksinkertaisesti sun puolesta tehdä. Tsempata toki voi toista, mutta se halu ja usko pitää lähteä itsestä. No siinä muutaman kerran vetelin kevyemmillä painoilla ja lisäilin painoa ihan reippaasti, kun se tuntui kulkevan. Löin sen 120 kg tankoon ja päätin, että ainakin kerran se nousee ja se nousi kaksi kertaa. Suustani pääsi hiljainen JES!!!! ja loppureeni menikin pieni hymy huulilla. Mä löysin sen tahdon ja halun, sen mikä on ollut hukassa.

Kaikki on siis kiinni omasta halusta ja siitä, että tahtooko jotain asiaa vai ei. Olen löytänyt sen halun, olla jotain muuta kuin valittava,  läski perheenäiti. Haluan olla voimakas ja hyvinvoiva äiti. Halua olla taas iloinen ja olla murehtimatta mitä pitäisi tehdä, kun teen niin kuin pitää tehdä. Sain eilen uuden ruokavalion ja treeniohjelman silmällä pitäen ensikesän hullua maratonajatusta. Vielä en ole uskaltanut juoksuaskelia ottaa, mutta pian se on aloitettava jos heinäkuuussa meinaa juosta puolimaratonin.

Ja mitä tohon ruokailuun tulee, niin senkään merkitystä henkiselle hyvinvoinnille ei voi väheksyä. Olen nyt kokonaista kolme päivää syönyt puhtaasti ilman pienintäkään harha-askelta ja nyt jo tuntuu ihan erilaiselta. Yhtään ei ärsytä olla naimisissa keittiövaa'an kanssa ja syödä ohjeiden mukaan, kun näin pienessä ajassa huomaa eron. Turvotus on laskenut ja on heti kevyempi olo. Mahtavaa!!!! Näillä mennään ja tarkoitus on pysyä tällä hyvällä taajuudella mahdollisimman pitkään. Ei muuta kuin voimakasta alkuvuotta kaikille ja jaksakaa painaa niitten muutosten eteen, lopussa kiitos seisoo ja hyvä olo puhuu puolestaan.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti