Riitta

Riitta

torstai 15. tammikuuta 2015

Think positive !!!!!!

Hyvää huomenta! Tänään oli periaatteessa hyvä huomen, paitsi että löin kellon kiinni ja jätin aamulenkin väliin. Päätin nukkua vähän silmäpusseja pois. Tiedän, että olis pitänyt, mutta en sitten mennyt, raitis ilma olisi varmasti auttanut silmäpusseihin enemmän kuin nukkuminen. Kaikesta huolimatta, tämä aamu oli taas hyvä. Niinkuin mulla aamut pääsääntöisesti on, olen aamuihminen ja aamu on aina uusi mahdollisuus. Tykkään aamuista ja olen aina aamusta valmis keskustelemaan ja tekemään asioita, toisin kuin 2/4 perheestä. Silmiini osui aamulla kuva, joka sai hymyn huulille, tämä voisi olla oma testini. Luojan kiitos, siinä ei ole niitä kahta viivaa, vaan selkeästi  JUST FAT. En mä tiedä, onko tämäkään hyvä asia mutta näistä kahdesta pahasta, se vähemmän paha. Se rasva on vielä eliminoitavissa.



Mulla on yksi tiimikaveri, joka on ihan äärimmäisen positiivinen tyyppi. Siitä pitäisi munkin oppia paljon, mulla kun tapana ajatella aina sen epäonnistumisen kautta.  Tästä pääsee tutustumaan hänen blogiinsa http://puoletpienemmaksi.blogspot.fi . "Pessimisti ei pety, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksi." Näillä on menty, silti on petytty monta kertaa, vaikka on valmistauduttu pahimpaan. Elämä olisi ehkä pääsääntöisesti onnellisempaa, jos sitä katselisi välillä vähän aurinkoisemman filtterin kautta. Aiemminkin siitä olen sanonut, mutta helposti sitä jää sinne ns.paskataajuudelle, eikä sieltä pääse millään pois. Kaikki lähtee omasta itsestä ja se positiivisuus on vain kaivettava esiin. Ulospäin olen pääsääntöisesti iloinen ja positiivinen, mutta pään sisällä on todella synkkiä ajatuksia. Mietin liikaa, sehän on ihan selvää. Niin kai naiset yleensä tekee.

Eilen oli todella huono päivä. Töitten jälkeen menin poikani kanssa luistelemaan, olin huono äiti kun en huomannut ottaa kiekkoa kotoa mukaan ja vielä huonompi äiti olin, kun unohdettiin maila sinne koulun jään viereen. Illalla ennen nukkumaan menoa ajoin katsomaan, josko maila siellä olisin, niin eihän se ollut. Joku oli sen ottanut ja itkuhan siinä tuli nukkumaan mennessä. Hän oli sen sinne itse vienyt ja yhdessä unohdettiin. Paha mieli, mutta asia saadaan korjattua. Mitään ei saisi unohtaa minnekään, kaikki häviää.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain positiivistakin. Sain vahvistukirjeen pt-koulutuksestani. Sinne mennään 14.3. alkaen, tuskin maltan odottaa. Tiedossa on niin huiput seitsemän viikonloppua. Sen pitäisi motivoida mua nyt todella paljon, pitämään itseni raiteilla ruoan ja liikunnan suhteen. Eihän pt voi olla lössähtänyt ja elämäänsä kyllästynyt, pitää olla motivoiva ja itse oman työnsä kuva. Tämän lisäksi päätettiin hyvän ystäväni kanssa ilmottautua ExtremeRunille Vantaalle, joten siinä sitä porkkanaa. Pieni harjoitus, pari kuukautta ennen puolimaratonia.



Tässä onkin ohjelmaa puolelle vuodelle tiedossa. Pääasiassa urheiluun liittyvää, pitäisi tietää mitä tekee.



Tuskailin eilen myös Jutta ja superdieetit- ohjelman uuden kauden aloitusta. Päätin, että sitä en katso, koska tulee vain paha mieli. Itse kun on omat kuvionsa aika hyvin sössinyt tässä viime aikoina. Katselin silmät kiiluen YleTeemalta dokumenttia Nirvanasta ja Kurt Cobainista. Se oli mun teinivuosien suuri idoli ja teki mielestäni ihan maailman parasta musiikkia, jotenkin hellyttävä Kurt Cobain. Olkoon vaan ollut narkkari tai mitä vaan, mutta niin ihana. Ohjelma loppui vähän ennen yhdeksää ja sitten tein sen ja käänsin kanavan Liville. Siellä oltiin viimeisillä minuuteilla, loppupunnituksessa.

Muistan sen hetken kuin eilisen päivän, jännitti niin perkeleesti. Mietin ainoastaan, että toivottavasti olen tavoitteessa, toivottavasti. Olisi niin noloa jäädä edes vähän vaille ja niin siellä oltiin. Huikee fiilis, olin onnellinen. Mulla oli todella ristiriitaiset tunteet, kun katsoin tämän eilisen ohjelman. Tunsin epäonnistumista omasta suorituksestani. Mutta tämä ko. henkilö pääsi tavoitteeseen ja tais päästä vähän ylikin. Sitten hän sanoi maagiset sanat, jotenkin näin... " Olen paljon iloisempi, kun olen sinut itseni kanssa. En ole itselleni vihainen siitä, että en hallitse syömisiä ja on huono olla sen taki." BINGO!!! Juuri näin, siksi mäkin olen kuin perseeseen ammuttu karhu, kun mietin miten huono olo on, enkä tee asialle mitään. Ihan kuin ennen vanhaan. Samalla hetkellä tajusin, että kumpi mä haluun olla. Se saatanan valittava bitch vai se onnellinen, onnistuva ihminen. Toistan itseäni ja mietin joka  päivä samoja asioita. Asioita, jotka hyvin tiedän, mutta toimin kaikkea vastaan.

Mä olin kerran se onnistuja, miks mä en voisi olla edelleen. Miks mä en vaan tee sitä, mikä on mulle ja mun kropalle parhaaksi. Siispä, vaikka tänä aamuna nukuinkin aamulenkkini ohi, päätin mennä salille töitten jälkeen ja päätin syödä kaikkea sitä mitä saan syödä ja pitää syödä. Onni lähtee hyvästä olosta, jos on paha olla fyysisesti ,on vaikeeta olla myös henkisesti. Mä otan kaikista viisaista sanoista vaarin, mä teen tätä ittelleni, petän itteni joka kerta, kun syön jotain roskaa, joka saa mulle paskan olon. En tee sitä kellekään muulle kuin itelleni. Tää on tätä samaa jauhamista päivästä toiseen, kunnes saan taas itseni raiteille pysyvästi. Motivaatio kaivetaan nyt vaakalukemasta ja peilikuvasta. Kevään ja kesän juoksuhommista ja pt-koulutuksesta. Pitäis olla asetelma aika hyvä ja tavoitteiden todella tapissa.




Ei kai sen elämän tarvi olla ihan paskaa, paljon on itsestä kiinni miten asiat näkee.
Joillekin asioille ei itse voi tehdä mitään, mutta niille mille voi, on tehtävä.




3 kommenttia:


  1. Onnea vahvistuskirjeestä! Ajattelin ujuttaa myös aamulenkkejä. Kävin tällä viikolla kerran ja voin kertoa, että en ole tippaakaan aamuihminen niin johan otti lähtö hietahan!
    Mutta voi apua sitä oloa sen jälkeen. Toki olin väsyneempi kuin yleensä, mutta johtunee ylipäätään huonosta kunnostani.
    Nyt tuntuu, että alkaa flunssa iskemään päälle, joten himmailuahimmailua. Uusi koitinkivi. Malttia syömiseen ja liikkumiseen..
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, ihan huippu tuo ylin kuva!

    VastaaPoista