Riitta

Riitta

tiistai 6. tammikuuta 2015

Urheilullisia haaveita






Huomenna on se päivä, kun mun piti aloittaa opiskelut Varalan Urheiluopistossa, liikunnanohjauksen peruskurssilla. Neljän kuukauden intensiivinen katsaus kaikkeen mahdolliseen liikuntaan. Kaikki piti olla kunnossa, töistä oli sovittuna opintovapaa toukokuulle asti, koulupaikka oli varmistettu ja hommat siinä mallissa, että voin tammikuussa aloittaa koulun. No mutta, en sitten saanutkaan myönteistä päätöstä aikuisopintorahasta Koulutusrahastolta, joten piti jättää haave toteuttamatta. Ei perheellisellä, asuntovelkaisella ole vain yksinkertaisesti varaa istua koulussa opintotuen varassa. Tai ehkä jollain on, mutta mulla valitettavasti ei.

Vitsit mä olin vihainen, itkin ja kirosin. Ehkä en ollut ottanut asioista tarpeeksi selvää etukäteen. Olis kai se pitänyt arvata, että tää ei onnistu. Pessimisti ei pety, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Olin niin henkisesti valmistautunut aloittamaan koulun, että se oli todellinen isku vasten kasvoja, kun sain tietää Koulutusrahaston päätöksestä. Tiedän, että lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat todella onnellisia siitä, että sain kielteisen päätöksen enkä päässyt aloittamaan koulua. Se on vaan sellainen harrastukseen liittyvä koulutus, onko siitä mitään hyötyä. Ethän sää nyt voi tollaseen mennä. Sillai kai, ei menty ei ja joku on siitäkin onnellinen.

Paskaaks siinä sitten. Luulen, että syksyn masentava alamäki treenien ja ruoan suhteen sai todellisen sykäyksen tästä kotiini tulleesta paperista. Siitä sitten perumaan koulupaikkaa ja opintovapaata. Ei auta, oli vähän huono omatunto joka suuntaan. Olin sopinut asioita, joita en sitten pystynytkään toteuttamaan. Annoin sille pahalle mielelle vallan ja sitä jatkui turhan pitkään. Tällä hetkellä olen sinut asian kanssa, mutta oli se pitkään ihan perseestä.

Aloin miettimään uusia vaihtoehtoja toteuttaa haavettani liikunnallisen ammatin parissa. Onhan sitä kaikenlaista tarjolla, kun oikein innostuu kaivamaan. On monta eri tahoa, jotka tarjoaa koulutusta mm. personal traineriksi. Ilmottauduin siinä riemuissani yhteen ja sain taas töistä sovittua jutut kuntoon. Maksoin varausmaksun ja odotin vaan kurssin alkua. Kunnes, menin Spartanin kahvakuulaohjaajakurssille joulukuussa. Sain tietää, että heilläkin on tarjolla pt-koulutusta. Juurikin sitä toiminnallista treeniä, kahvakuulaa, kehonpainoharjottelua ja voimatankoharjoittelua. Tää on niin mun juttu. 

Siltä istumalta kurssin jälkeen lauantai-iltana hotellihuoneessa laitoin sähköpostia ja ilmottauduin kurssille. Mahduin mukaan, olin ihan varma, että kurssi on jo täynnä. Olin onnellinen päätöksestäni ja olen edelleen. Kurssi alkaa maaliskuussa ja se kestää seitsemän viikonloppua. Tulen siis viettämään kevään aikana usean viikonlopun Suomen ehkä kauneimmassa kaupungissa Turussa ja odotan jo innolla. Tätä haavetta ei mikään saa kaatumaan. Pystyn suorittamaan kurssin ilman, että se vaikuttaa työntekoon.  Ihan törkeen hienoa ja olen ihan helvetin onnellinen.

Joku voi ajatella, että mitä helvettiä toi nyt menee jonnekin pt-kurssille? Niinpä, mietin itekin välillä. Mutta oon ihan tarpeeksi elämästäni tuhlannut sille ajatukselle, että mitä muut mun tekemisistäni ajattelee? Miksi, en sitä tiedä. Ei kai mun tarvi, haluan sinne ja sillä selvä. Ehkä mä jonain päivänä haluaisin olla avuksi itseni kaltaisille epätoivoisille elämäntapamuuttajille. Väitän tietäväni näistä asioista ihan helvetisti ja osaan samaistua monenkin tilanteeseen ihan omasta kokemuksesta. Pitkää kokemusta mulla ei liikunnansaralta ole, mutta se on ollut sitäkin intensiivisempi kausi. Hienointa tässä on ehkä se, että pääsen näkemään vähän toisenlaistakin treenitapaa tämän salihomman lisäksi.

Nyt mä olen viikon verran ollut ruokailun ja treenin suhteen ihmisiksi. Treenit maistuu taas mukavalta ja uskallan väittää, että olen takaisin raiteilla. Ainakin haluan siellä pysyä tästä eteenpäin. Tällä hetkellä mun pitää olla totaalisesti mukana tässä hommassa, nyt ei voi antaa siimaa eikä löysää, pitää pitää katse edessä päin. Kävin aamulla vaa'alla, eikä se ollut kaunista katsottavaa, voin kertoa. Tiedän ainakin mitä teen seuraavat kuukaudet. Syön oikein ja teen joka ikisen treenin kunnolla. Nyt syksyn surut saa unohtua ja näillä mennään.

Otin tossa pari päivää sitten kuvan tästä läskiintyneestä kropastani. Katotaan mitä sille kevään aikana saan tehtyä.
 

4 kommenttia:

  1. Ihan törkeen kliseistä, mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Tulet saamaan varmaan kaikkein eniten tuosta pt- koulutuksesta johon intuitio ( ja sattumien summa) sut vei!
    Usko pois.
    Lueppa ihan törkeen hörhö kirja nimeltä "salaisuus". 80% hörhöilyä,
    mutta oikeesti pitää olla varovainen mitä toivoo. Ne tuppaavaat ennemmin tai myöhemin toteutumaan ;)

    Tuulta päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin sen ajattelin. Yksi hyvä kaveri lohdutti, että eikös se liikunnanohjaaja oo vähän vanhanaikainen juttu. Tää on nyt hyvä näin ja pitääpä lukea tuo kirja. Oon vaan vähän huono lukija.

      Poista
  2. Mikä siihen kielteiseen päätökseen oli syynä? Nim. itsekin lähdössä vielä opiskelemaan ja oon luottanut tohon aikuisopintorahaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssi ei valitettavasti johda tutkintoon,se on vain kurssi 4 kk. Tämän lisäksi koulutus ei ollut lisäkoulutusta tämän hetkiseen ammattiini. Kyllähän se aikuisopintoraha pääsääntöisesti myönnetään, mutta tämä oli kurssi ja näin ollen ei täyttänyt ehtoja. En ottanut asoista tarpeeksi selvää :(

      Poista