Riitta

Riitta

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kuulaa ja köyttä




Uskallankohan varovasti sanoa, että tällä hetkellä ollaan ihan piirun verran lähempänä unelmien toteutumista. Viime lauantaina vedin ensimmäisen ulkotreenin pienelle koeyleisölle. Jännittävä tilanne, vaikka kaikki oli ennestään tuttuja. Palaute oli pääasiassa positiivista, hieman rankempaa olisi saanut kuulemma olla. Varmasti, mutta ajattelin aloittaa vähän kevyemmällä linjalla. Panokset kovenee ja pistetään uutta vaihdetta silmään ensi kerralla. Siis todellakin, ensi lauantaina jumpataan taas. Vitsit, että mää on liekeissä. Hyvä tästä tulee. Vihdoinkin olen saanut rohkeuden lähteä tätä toteuttamaan.

Ehkä aika ei ole ollut aiemmin kypsä ja mulla ei ole ollut riittävästi munaa lähteä tätä yrittämään. Toivottavasti innokkaita riittää ja saadaan kunnon ulkotunnit pyörimään. Pienellä porukalla mennään ainakin alkuun. Haluan pitää tunnin pienelle kompaktille porukalle, koska mun mielestä massatunti ulkoilmassa ei oikein toimi. Välineitä on vielä rajallisesti, mutta toivottavasti pian saan vähän kasvattaa kuulaperhettäni. Toiminnalliseen puoleen on tuloillaan myös lisää varusteita. Mieli tekisi hankkia lekat ja traktorinrenkaat, mutta logistiikka ei taida ihan toimia vielä noiden kanssa. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää ulkoilmaan kahvakuulatunneilleni kevään aikana.



Olen tässä viimeaikoina käynyt keskustelua itseni kanssa, mitä mä haluan? Tällä hetkellä haluan toteuttaa tätä unelmaani ja tuoda sitä liikunnan riemua muidenkin elämään. Viime viikko oli ihan mielettömän liikunnallinen pitkästä aikaa. Pääsin aamulla aikaisin salille treenaamaan kahvakuulatuntia sisätiloihin. Todellakin,  ensi sunnuntaina heitän debyyttitunnin paikallisella jumppasalilla. Mua pyydettiin tuuraamaan, päätin tarttua tilaisuuteen. Jostain se on aloitettava ja tää on hieno juttu. Olen tavallaan otettu siitä, että muhun luotetaan ja pääsen kokeilemaan sitä ekaa tuntia. Kaikkihan on aloittanut jostain. Kurssista on jo kulunut kolme kuukautta, alkaa olla aika kypsä tälle. Hienoa. Toivottavasti kaikki ko. tunnille osallistujat ymmärtävät, että ohjaaja on vähän vihreä.

Kaikessa hienoudessaan liikunta alkaa tuntua taas mahtavalta. Nautin siitä ja sen tuomasta hyvän olon tunteesta. Pitkä laiskottelu tekee vaan lähdöstä kovin haasteellista, itse suorittaminen onkin sitten jo vallan mukavaa. Huomenna alkaa juoksukoulu. Nyt on vähän sellainen puoliflunssainen olo, siksi jätin joogan tänään väliin. Eniten tässä jännittää juoksukoulu ja se, onko musta puolimaratonille heinäkuussa. Siinäpä kysymys. Tykkään haasteista ja juokseminen on todella mulle sitä. Vihaan juoksua, mutta niin vihasin salilla käymistäkin ennen. Haluan jonkinlaisen kestävyyskunnon voiman rinnalle.



Tällä hetkellä olen ajatellut tehdä sitä, mistä tykkään. Mun ei ole pakko mennä salille kyykkäämään tai vetään maasta, jos se ei mua miellytä. Voin yhtä hyvin paiskoa kuulaa kotipihassa, hiki siinäkin tulee. Tavallaan veto- ja kyykkytulosten merkitys ei tällä hetkellä ole kovin suuri. Tärkeintä on, että olen alkanut nauttia taas liikunnasta. Musta on ihan sama mitä teen, kunhan liikun ja se tuntuu kivalta.

Parastahan tässä on se, että alan olla tilivelvollinen vain itselleni. Mulla on kaikki tieto ja taito pärjätä omillani. Toteutus on itsestä kiinni. Olen viimeisen kolmen vuoden aikana oppinut ainakin sen, että pystyn ihan mihin vaan kun vaan haluan. Kun asenne on oikea, saan aikaan ihmeellisiä asioita. Olen myös oppinut, että aina kaikki ei mene kuin oppikirjassa. Elämässä tulee vastoinkäymisiä ja syömisongelmainen on syömisongelmainen kuitenkin aika pitkään. Elämäntapojen muutos vaatii pitkää työtä ja kaatumisia ja taas ylös nousemista. Ei kannata pitää itseään ihan luuserina, vaikka kaikki ei menekään aina ihan putkeen. Ite olen tuohonkin sortunut ja se on ihan helvetin raskasta. Luovuttaminen ei kannata ja kaikki on itsestä kiinni. Oikeestaan asiat on ihan hyvin. Henkinen puoli vaatii pientä hiontaa, mutta ollaan jo paljon valoisammalla puolella kuin alkuvuodesta.

Tehkää sitä mistä tykkäätte, se on paljon mielekkäämpää kuin hampaat irvessä vääntäminen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti