Riitta

Riitta

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tuska ja ahdistus

Viikonloppu opiskeluiden parissa on taas takana. Tämä oli henkisesti raskain viikonloppu ainakin tähän mennessä. Tiesin jo etukäteen, että tämä tulee olemaan mulle se haastavin ja vaikein osa-alue. Kehonpainoharjoittelu, kaikkee kivaa liikkumista omalla painolla, ilman mitään lisäpainoja. Ei se ihan välttämättä ollut kovin kivaa koko ajan.

Tällä kurssilla mäkin oisin pärjännyt :)

Päälläseisonta ja käsilläseisonta on ollut mulle kauhu ihan koululaisesta saakka. Vihasin telinevoimistelua, koska siellä piti aina seisoa päällään ja roikkua rekissä tai tehdä kuperkeikkoja. Ihan perseestä. Ihan kuin tälläinen ylipainoinen tyttö olisi saanut itsensä jonnekin taivutettua tai roikotettua itseään jossain tangolla, ei tullut mitään. Itkua vääntäen mentiin saatana kun on oli pakko. Ja kun ei osannut niin sitä ei edes halunnut yrittää. Lauantain ja sunnuntain harjoittelut vei kyllä niin takaisin koulun liikuntatunnille. Päässäni takoi ajatus " Jumalauta, mää oon aikuinen ihminen, mun ei oo pakko tehdä tämmöstä mitä mää en halua tehdä. Saan ite päättää seisonko ikinä käsilläni."  Toisaalta, olen siellä ihan omasta vapaasta tahdostani oppimassa uutta. Haasteellinen tilanne.Taas olin se porukan ainoa, joka ei osannut. Ei päässyt käsillä seisontaan tai päällä seisontaan. Tuli sellainen "pikku-Riitta" liikuntatunnilla- fiilis.No kuperkeikan pääsin, sitä en päässyt edes ala-asteella.Oli todella lannistunut ja paska fiilis. Eiköhän ne kurssikaveritkin sen aistinut, mutta jaksoivat kannustaa.

Tämmöset tilanteet aina välillä herättää siihen, kuinka mukavuudenhaluinen sitä onkaan. Jos ei oo pakko tehdä jotain epämiellyttävää, käyttää sitä sun heikointa kohtaa, niin sitä on todella helppo välttää viimeiseen asti. Ihan varmasti viimeisellä lukion liikuntakurssilla hihkuin riemusta, että mun ei koskaan enää tarvi tehdä tätä, mun ei oo pakko. Tästä lähin päätän ite miten liikun ja lakkasin käytännössä liikkumasta. Eikä se ollut yksin telinevoimistelun syy, mä vaan vihasin liikuntaa ylipäänsä. Toisaalta taas on ihan käsittämättömän turhauttavaa se, että ei osaa jotain. Kaikki pitäisi osata heti ja nyt, mihinkään ei ole kärsivällisyyttä. Nyt sitä koetellaan.

Onneksi pysty auttaan muita, vaikka ite ei osannut :)



Viikonlopusta jäi kokonaisuutena ihan hirveesti hyviä asioita käteen. Opin uusia liikkeitä, joita ajattelin ihan rohkeasti käyttää omissa treeneissäni alkulämpönä ja tarjota kuulailijoillekin se mahdollisuus. Ilman mitään lisäpainoja saa jo kertaallisen hien pintaan, kun oikein keskittyy tekemiseen. Tämän lisäksi meillä oli ruokavalio- ja ravitsemusopetusta, lähinnä liittyen aktiiviliikkujan ja urheilijan ruokavalioon. Paljon oli jo tuttua asiaa, mutta tuli paljon uusia näkökulmia. Eveliinalla oli sana hallussa ja tietoa ja taitoa todella paljon. Niitä pitääkin olla, koska ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa. Jokainen varmasti löytää sen oman kultaisen keskitien. Osa-alueita erilaisista ruokavalioista, omaa kehoa kuunnellen. Näissäkin asioissa oma kokemus on kultaakin kalliimpi.


Näin koko elämänsä laihduttaneena ja kaikki dieetit läpi kolunneena on monenlaista näkökulmaa syömiseen. Edelleen etsin sitä omaa kohtuutta, omaa tapaa elää. Syömistä ja juomista, liikkumista ja lepoa oikeassa suhteessa. Niin, että siitä tulee terve elämäntapa, jossa ei tarvi kytätä jokaista suupalaa. Toisaalta, kun on suurimman osan elämästään elänyt päin mäntyä, vie aika pitkän ajan ennen kuin saavuttaa sen oikean ja terveellisen tavan elää. Ehkä vielä joku päivä senkin opin.

Juurekset ja kasvikset menossa uuniin. Että jotain terveellistäkin tulee syötyä.

Siinä kotiin päin ajellessa eilen illalla mietin, että miten ratkaisen tämän paniikinomaisen stressin päälläseisonnasta ja käsilläseisonnasta. Koko matka meni enemmän ja vähemmän synkissä ajatuksissa. Kunnes melkein kotipihassa tajusin, että mullahan on joogamaikka. Ihan loistava tyyppi, jolla on juuri oikeanlainen tausta auttaakseen minua tässä asiassa. Niinpä välittömästi yhteyttä ja saimme sovittua yksityistunnin. Mahtavaa. Ensiviikolla aloitetaan ja katsotaan kuinka monta kertaa pitää duunata, että kuulantyöntäjä seisoo käsillään. Olen sen kyllä tässä henkisesti päättänyt, että sen vielä teen. Jos en tässä lähiaikoina, niin vielä joku päivä. Mulla on just nyt halu oppia uutta,  oon tästä niin kiinnostunut, että viikonlopun lannistumisen ja masentumisen jälkeen lähdetään uuteen nousuun tämän suhteen.

Epätoivoista kiipeämistä seinälle. Tästä oli tarkoitus päästä käsilläseisontaan.




Eikä tässä vielä kaikki, myös oikeaoppinen punnerrus ja leuanveto kuuluvat listalle. Nekin vaatii runsaasti hiomista, koska lavat pettää välittömästi kun lähden punnertamaan alas. Ihan kuin niissä olisi joku magneetti. Pitää vaan tehdä lapapunnerruksia uudestaan ja uudestaan. Leuanveto tulee harjoittelemalla. Tietysti sellainen 20 kg dieetti vois auttaa, että ruho nousisi vähän kevyemmin.

Mutta seuraavaa viikonloppua odotellessa. Mielenkiintoista tämä opiskelu. Jos ei koskaan haasta itseään ei ikinä kehity missään. Niin kai se menee. Ja loppuun ihan paras kuva tänään Kukka Laakson instagramista, siinä on nainen, jolla on myöskin paljon viisaita ajatuksia, mutta tämä lause voisi olla ihan omasta suusta. " Vittuillakseni heilautin", ja oletan että tässä on kyse kahvakuulasta. Muutenkin toi Kukan kirja Nouse ylös, on todellakin lukemisen arvoinen opus.


lauantai 18. huhtikuuta 2015

DowhatyouloveLovewhatyoudo

Vitsit miten ärsyttävä hokema, mutta ihan totta. Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi jotain kirjoitellut. On tässä ollut vähän sesonkia, vai miten sen sanoisi.


Opiskelut on hyvässä vauhdissa. Ollaan tutustuttu toiminnallisen harjoittelun maailmaan kahvakuulien, kuntopallojen ja renkaiden kanssa, käyty läpi anatomian ihmeitä. Viime kerralla vuorossa oli ensiapu. Ihan ensimmäisenä ei tullut mieleen, että koulutus voisi olla niin käsittämättömän mielenkiintoinen. Asiassa kuin asiassa, luennoitsijalla ja tilaisuuden vetäjällä on iso rooli. Tämä henkilö osasi asiansa ja esitti sen juuri sopivan provosoivasti omien työtehtävien ja kokemusten kautta. Se onkin eri asia, miten sitä tosi paikan tullen osaa toimia. Toivottavasti niitä ei juuri tule kohdalle. Sen lisäksi kävimme läpi voimatankoharjoittelua, tekniikoita keppijumpan muodossa ja kyykkyä ja vetoja ihan tangon kanssa. Oon niin innoissani tästä opiskelusta, että en oikein tiedä miten päin olisi. Kohta on jo puolet käyty. Ensi kerralla perehdytään ravitsemukseen ja kehonpainoharjoitteluun. Sen tiedän, että kehonpainoharjoittelu on se mun heikoin lenkki. Miten saada kuulantyöntäjä seisomaan käsillä, siinäpä pulma. Mutta aina voi harjoitella ja opetella, voi olla että sitä ei ikinä saavuta, mutta ei tarvii ainakaan sanoa, että ei ole edes yrittänyt. Neljä viikonloppua siis mennään vielä Turussa.


Pääsiäisenä olin päivän Spartanin hyvinvointiseminaarissa, siellä harjoiteltiin kahvakuulailua ja kehonpainoharjoittelua. Sen lisäksi Eveliina Tistelgren kertoi fiksusta ruokailusta ja ravinnosta yleensä liikunnan ympärille. Itsellä on kova halua hankkia tietoa, oppia uutta, kerätä mahdollisimman laajaa tietoutta monestakin asiasta. Melkein innostuin jo voimanostoseminaariin kesäkuun alussa. Voimanostoliikkeiden harjoittelua ammattilaisten opastuksella. Olisko vähän kommeeta? Voimailu se kuitenkin on tälle ruumiinrakenteelle se paras keskittymiskohde, vaikka toisaalta sitä haluaa olla vain kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa. Siihen on vielä pieni matka :)

Tämän kaiken ympärillä on tapahtunut muutenkin paljon kaikenlaista. Juoksukoulu jatkuu, mutta harjoittelu on vähän niin ja näin. On niin pirun vaikeeta saada kroppansa liikkeelle, juoksemaan. Hyvin tiedän, että pitäisi, koska heinäkuussa on ihan oikeesti juostava ja sitä ei juosta jos ei oo reenattu. Yritän ja yritän. Muuten on kyllä tullut liikuttua. Onneksi.

Ulkotreenit on lähtenyt hyvin pyörimään. Olen saanut pienen vakioporukan liikkumaan ja tulemaan aina uudelleen ulos paiskomaan kuulia. Ite tykkään siitä ihan hirveesti. Ihan parasta terapiaa hakata kuulaa maahan, jos nyt vähän rapa roiskuu niin antaa mennä vaan. Kun on tunnin sitä tehnyt, ei ainakaan vituta enää niin paljon kuin ennen tuntia. On hienoa tarjota ihmisille jotain sellaista liikuntamuotoa, jota ei näillä kulmilla juuri ole ollut tarjolla. Ihanaa, että väki on innostunut. Ja lisää on luvassa. Tavaraa on treenejä varten kertynyt, kuulia, kelkka, köysi ja kuntopalloja. Ostoslistalla on kaikenlaista kepeistä isompiin kuuliin, mutta kaikki aikanaan. Tuntikuvioihin on tulossa uutta ja toivon, että saan niitä vähän lisää ympättyä aikatauluuni, kunhan tulee kesä ja aikaa on vähän enemmän.

Kuvat Pääsiäismaanatain ulkotreeneistä 



Pääni sisällä käyn jatkuvaa taistelua siitä mitä ja miten mun pitäisi syödä. Kyllä se edellinen elämä on vielä vahvasti mukana, valitettavasti. Se, että liikkuu paljon ei kyllä anna sulle lupaa syödä mitä sattuu. Se valitettavasti näkyy kropassa heti. Pitäisi vähän tässä keventää ruokailua kohti kesää. Jospa täältä kuulantyöntäjän kropasta löytyisi jotain siroa alta. Hehhheh. Ei ainakaan siroja sääriä. Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa salilla ja se tuntui oikeestaan ihan todella mahtavalta. Sarjapainoilla ei pääse elvistelemään, mutta ei se homma nyppinytkään. Oli oikeestaan ihan kivaa hääräillä salilla rauhassa aamuviideltä. Ei ollut ruuhkaa. Tavoitteena on saada noi aamusalit taas takaisin ohjelmaan. Mä oon ehdottomasti aamuihminen ja parhaimmillani aamuisin, joten mua ei haittaa herätä 4.30 ja lähtee kahvikupin voimalla hääräämään. Ei siinä tietty mitään maksimivetoja vedetä, mutta se sopii mulle. Illalla mä oon yleensä niin laiska lähtemään mihinkään ja salilla on ihan liikaa väkeä iltaisin.

Yhtä kaikki. Kuuluu ihan hyvää. Talven synkät ajatukset on takana päin. Alan ymmärtää, että mun ei tarvii taipua mihinkään muuhun kuin siihen mitä ite haluan. Syksyllä olin ihan maassa kun opintovapaa meni perseelleen ja pitikin perua paikka Varalasta. Tällä hetkellä se tuntuu oikealta ratkaisulta, sillä joskus elämässä vaihtoehto b onkin parempi kuin se a. Vaikeuksen kautta voittoon vai miten se meni. Asioilla on tapana järjestyä sanotaan.


Tähän loppuun vielä kuvia edellisen talven toiminnallisista ulkotreeneistä Pyynikillä Annan johdolla. Siellä mentiin itekin kovaa, eikä vaan käskytetä muita :)




Ihan paras tapa liikkua, tehokkaan liikunnan lisäksi raitista ulkoilmaa!