Riitta

Riitta

lauantai 18. huhtikuuta 2015

DowhatyouloveLovewhatyoudo

Vitsit miten ärsyttävä hokema, mutta ihan totta. Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi jotain kirjoitellut. On tässä ollut vähän sesonkia, vai miten sen sanoisi.


Opiskelut on hyvässä vauhdissa. Ollaan tutustuttu toiminnallisen harjoittelun maailmaan kahvakuulien, kuntopallojen ja renkaiden kanssa, käyty läpi anatomian ihmeitä. Viime kerralla vuorossa oli ensiapu. Ihan ensimmäisenä ei tullut mieleen, että koulutus voisi olla niin käsittämättömän mielenkiintoinen. Asiassa kuin asiassa, luennoitsijalla ja tilaisuuden vetäjällä on iso rooli. Tämä henkilö osasi asiansa ja esitti sen juuri sopivan provosoivasti omien työtehtävien ja kokemusten kautta. Se onkin eri asia, miten sitä tosi paikan tullen osaa toimia. Toivottavasti niitä ei juuri tule kohdalle. Sen lisäksi kävimme läpi voimatankoharjoittelua, tekniikoita keppijumpan muodossa ja kyykkyä ja vetoja ihan tangon kanssa. Oon niin innoissani tästä opiskelusta, että en oikein tiedä miten päin olisi. Kohta on jo puolet käyty. Ensi kerralla perehdytään ravitsemukseen ja kehonpainoharjoitteluun. Sen tiedän, että kehonpainoharjoittelu on se mun heikoin lenkki. Miten saada kuulantyöntäjä seisomaan käsillä, siinäpä pulma. Mutta aina voi harjoitella ja opetella, voi olla että sitä ei ikinä saavuta, mutta ei tarvii ainakaan sanoa, että ei ole edes yrittänyt. Neljä viikonloppua siis mennään vielä Turussa.


Pääsiäisenä olin päivän Spartanin hyvinvointiseminaarissa, siellä harjoiteltiin kahvakuulailua ja kehonpainoharjoittelua. Sen lisäksi Eveliina Tistelgren kertoi fiksusta ruokailusta ja ravinnosta yleensä liikunnan ympärille. Itsellä on kova halua hankkia tietoa, oppia uutta, kerätä mahdollisimman laajaa tietoutta monestakin asiasta. Melkein innostuin jo voimanostoseminaariin kesäkuun alussa. Voimanostoliikkeiden harjoittelua ammattilaisten opastuksella. Olisko vähän kommeeta? Voimailu se kuitenkin on tälle ruumiinrakenteelle se paras keskittymiskohde, vaikka toisaalta sitä haluaa olla vain kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa. Siihen on vielä pieni matka :)

Tämän kaiken ympärillä on tapahtunut muutenkin paljon kaikenlaista. Juoksukoulu jatkuu, mutta harjoittelu on vähän niin ja näin. On niin pirun vaikeeta saada kroppansa liikkeelle, juoksemaan. Hyvin tiedän, että pitäisi, koska heinäkuussa on ihan oikeesti juostava ja sitä ei juosta jos ei oo reenattu. Yritän ja yritän. Muuten on kyllä tullut liikuttua. Onneksi.

Ulkotreenit on lähtenyt hyvin pyörimään. Olen saanut pienen vakioporukan liikkumaan ja tulemaan aina uudelleen ulos paiskomaan kuulia. Ite tykkään siitä ihan hirveesti. Ihan parasta terapiaa hakata kuulaa maahan, jos nyt vähän rapa roiskuu niin antaa mennä vaan. Kun on tunnin sitä tehnyt, ei ainakaan vituta enää niin paljon kuin ennen tuntia. On hienoa tarjota ihmisille jotain sellaista liikuntamuotoa, jota ei näillä kulmilla juuri ole ollut tarjolla. Ihanaa, että väki on innostunut. Ja lisää on luvassa. Tavaraa on treenejä varten kertynyt, kuulia, kelkka, köysi ja kuntopalloja. Ostoslistalla on kaikenlaista kepeistä isompiin kuuliin, mutta kaikki aikanaan. Tuntikuvioihin on tulossa uutta ja toivon, että saan niitä vähän lisää ympättyä aikatauluuni, kunhan tulee kesä ja aikaa on vähän enemmän.

Kuvat Pääsiäismaanatain ulkotreeneistä 



Pääni sisällä käyn jatkuvaa taistelua siitä mitä ja miten mun pitäisi syödä. Kyllä se edellinen elämä on vielä vahvasti mukana, valitettavasti. Se, että liikkuu paljon ei kyllä anna sulle lupaa syödä mitä sattuu. Se valitettavasti näkyy kropassa heti. Pitäisi vähän tässä keventää ruokailua kohti kesää. Jospa täältä kuulantyöntäjän kropasta löytyisi jotain siroa alta. Hehhheh. Ei ainakaan siroja sääriä. Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa salilla ja se tuntui oikeestaan ihan todella mahtavalta. Sarjapainoilla ei pääse elvistelemään, mutta ei se homma nyppinytkään. Oli oikeestaan ihan kivaa hääräillä salilla rauhassa aamuviideltä. Ei ollut ruuhkaa. Tavoitteena on saada noi aamusalit taas takaisin ohjelmaan. Mä oon ehdottomasti aamuihminen ja parhaimmillani aamuisin, joten mua ei haittaa herätä 4.30 ja lähtee kahvikupin voimalla hääräämään. Ei siinä tietty mitään maksimivetoja vedetä, mutta se sopii mulle. Illalla mä oon yleensä niin laiska lähtemään mihinkään ja salilla on ihan liikaa väkeä iltaisin.

Yhtä kaikki. Kuuluu ihan hyvää. Talven synkät ajatukset on takana päin. Alan ymmärtää, että mun ei tarvii taipua mihinkään muuhun kuin siihen mitä ite haluan. Syksyllä olin ihan maassa kun opintovapaa meni perseelleen ja pitikin perua paikka Varalasta. Tällä hetkellä se tuntuu oikealta ratkaisulta, sillä joskus elämässä vaihtoehto b onkin parempi kuin se a. Vaikeuksen kautta voittoon vai miten se meni. Asioilla on tapana järjestyä sanotaan.


Tähän loppuun vielä kuvia edellisen talven toiminnallisista ulkotreeneistä Pyynikillä Annan johdolla. Siellä mentiin itekin kovaa, eikä vaan käskytetä muita :)




Ihan paras tapa liikkua, tehokkaan liikunnan lisäksi raitista ulkoilmaa!

1 kommentti:

  1. Mun olikin sun juttuja jo ikävä! Hyvä kun poskiasi kuumotti :)

    VastaaPoista