Riitta

Riitta

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 loppuu, kiitos siitä!

Tämä vuosi loppuu tänään. Kiitos Facebook-muistojen, eteeni tuli kuin tarjottimella tasan vuosi sitten kirjoittamani blogikirjoitus. Silloin olen ajatellut, että vuosi 2014 oli jotenkin epätavallisen huono. Tällä hetkellä tuntuu, että ei siinä ollut mitään vikaa, tämä 2015 on ollut oikea pohjakosketus sekä henkisesti että fyysisesti.


Onhan tässä vuodessa ollut paljon hyvääkin. Valitettavasti se huono kello vaan kuuluu pidemmälle ja negatiiviset kokemukset jää aina päällimmäiseksi. Oon ollut fyysisesti terve, ei ole ollut juuri flunssia tai muita kulkutauteja eikä loukkaantumisia. Maaliskuulla aloitin kahvakuulatunnit ja niillä on käynyt hyvin väkeä. Siellä on ollut hauskaa muillakin kuin minulla, ollaan naurettu ja heitetty huulta jumpan lomassa, tosissaan, mutta ei vakavasti sopii siihen kuvioon. Kiitos kaikille jumppareille tästä vuodesta. Ensi viikonloppuna alotellaan uusi vuosi pitkän hiljaiselon jälkeen.

Vuoden hyviä juttuja on ollut myös Spartanin Personal Trainer- koulutus, sen tuomat uudet tuttavuudet, toiminnallisen harjoittelun ohjaajakoulutus, muutaman harjoitusasiakkaan hieno onnistuminen painonpudottamisessa, muutamat omat  onnistuneet treenit, mahtavat keikkareissut, Ruisrock, ystävät, perhe ja kannustavat ihmiset. Ne jotka jaksaa, vaikka et ole ihan parhaimmillasi ja tänä vuonna sitä aikaa onkin riittänyt.
 
Valitettavasti tästä vuodesta päällimmäiseksi jää vain huonot muistot. Tänä vuonna jos koskaan olen tuntenut epäonnistumisen tunnetta monessakin asiassa. Alkuvuoden huuman ja hyvän meiningin jälkeen eteen lyötiin paljonkin asioita, joista tuli paha mieli ja kaikki yhteenlaskettuna sai sellaiseen fiilikseen, että ei mistään tule mitään.

Viime kirjoituksessa kerroinkin miten oudolta tuntuu se, että mikään ei kiinnosta ja mistään ei vaan tule mitään. Et jaksa innostua, tekee mieli vaan välttää kaikkia ihmisiä ja pysyä kotona. Sohvasta ja sängystä tulee paras ystävä. Se on niin outoa, että mulle voi käydä niin. Näin kävi. Nyt aletaan olla jo pikkuhiljaa tien valoisalla puolella. Pikkuhiljaa on päästy taas treenaamiseen kiinni ja se tuntuu jopa kivalta. Ruokavaliosta kiinnipitäminen vaatii enemmän. Oon antanut itelleni niin paljon siimaa, että tilanne on kaikkea muuta kuin ideaali.

"Paras" tunne tulee siitä, kun katsot peiliin ja näet siellä saman elämäänsä kyllästyneen hahmon kuin neljä vuotta sitten. Vaaka ei onneksi ole ihan vielä sielä aloituslukemissa, mutta lähellä ollaan. Miten voi heittää hukkaan sen kaiken kovan työn, kaikki ne hikipisarat ja tuskan tunteet. Tilalle on tullut melkein 100 kg laardia ja itkua ja pahaa oloa. Noin vaan, siitä vaan helposti. Ei vaadi kummempia ponnisteluja, muutama suklaalevy, sohvalla vietetty aika, ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Itsesääliä ja ihan sama-asennetta, niistä on lihava ihminen tehty, ainakin siis mut.



Mä en jaksa enää uhota, että nyt tää tästä lähtee. Uskon vaan, että alan olla sen verran täynnä tätä paskaa fiilistä, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että tätä vitun makaamista ja syömistä ei voi enää jatkaa. Tästä alkaa uusi elämä- sloganit jätän muille. Niistä ei tule kuin paha mieli, kun ei niitä pysty pitämään. Aloitan vuoden puhtaalta pöydältä, ateria kerraallaan, treeni kerrallaan. Tavotteitakin on, mutta en jaksa niistä riemuita. Tällä hetkellä pääasia on saada synkät ajatukset pois päästä, vaihtaa ne positiivisiin ja unohtaa menneet. Katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja uskoa, että onnistuu. Jokaisella on oma tie kuljettavana, mä oon valinnut vaan vähän vaikeemman reitin. Tuntuu tuskaiselta siksi, kun se oli joskus niin helppo ja suora tie.

Toisaalta koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Sitä varten pitäisi olla selviytymiskeinot. Mä tein sen virheen, että kriisitilanteessa tartuin siihen pahimpaan, eli ruokaan. Aivan kuin ennenkin, kaksin käsin, että olo muka jotenkin helpottuis. Ei se niin mee, se vaan tulee pahemmaksi ja pahemmaksi. Tuloksena loputon kierre.



Mutta katse tulevaisuuteen ja parempaan oloon. Sitä lähdetään hakemaan, ilman sen suurempia sotahuutoja. Tervetuloa uusi, parempi vuosi 2016.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti