Riitta

Riitta

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kaiken jälkeen

Huomasin justiin, että olen kirjoittanut tänne viimeksi 46 vkoa sitten. Paljon on tapahtunut viime tarinan jälkeen.
Tekstit on pyörinyt pääasiassa syömisen ja siihen liittyvien ongelmien ympärillä ja liikkumiseen joka on todella vaihtelevasti osa elämää.



Viime syyskuussa astuin turvallisen tylsästä elämästä tyhjän päälle. Muutin reilu 16 vuotta kestäneestä parisuhteesta pois. Elämä muuttui yhdessä yössä, vaikka ajatus oli hautunut päässä jo pitkään ehkä jo liiankin pitkään. Keräsin omat tavarani ja aloitin uudestaan vuokrakaksiossa. Ensimmäisestä hetkestä "omassa" kodissa tunsin olevani konkreettisesti kotona. Tiesin heti, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Helppoa ei ole ollut, eroon liittyy monia osapuolia varsinkin kun mukana on lapset. Sain kokea kaikki tunnetilat pienessä hetkessä. Tiesin, että eteen voi tulla ihan mitä vaan. Olin välillä niin rikki niistä reaktioista etten tiennyt miten päin olisin ollut. Uskoin kuitenkin koko ajan, että aika parantaa. Jonain päivänä olisin vielä muutakin kuin paska mutsi. Tiesin itse tehneeni oikean ratkaisun eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa ne kaikki reaktiot vastaan ja odottaa, että myrsy laantuu. Ja on se jo laantunutkin, 8 kk myöhemmin voi jo todeta niin.

Päivääkään en ole lähtöäni katunut. Niinkuin sanoin, tiesin heti että olin oikeassa paikassa omillani. Osa elämäni ihmisistä ymmärsivät kyseenalaistamatta ratkaisuni, moni itseni lisäksi oli varmasti odottaneet tämän tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin. Sain myös ihmetystä osakseni, senkin ymmärrän. Rikoin itsekkäästi perheeni, jonka piti pysyä kasassa. Lähtökohtaisesti odotukset on, että kun kerran on yhteen menty niin yhdessä ollaan maailman tappiin saakka. En kuitenkaan tuntenut olevani onnellinen ja tiesin että asialle pitää tehdä jotain.

Olen sitä mieltä että elämässä ei pidä ikinä tehdä asioita niin kuin muut olettaa ja odottaa. Jos itellä on paha olla, asialle pitää tehdä jotain. Oli se sitten työ, parisuhde, muu ihmissuhde, ylipaino iha mikä vaan. Nosta rohkeesti kytkintä, kyllä se elämä kantaa. Siinä saatttaa satuttaa itteensä ja muita, mutta lopputulos on yleensä vaivan arvoinen. Ei pidä tyytyä vähempään vain sen takia, että näin kuuluu tehdä.

Omasta tahdosta ja halusta huolimatta tämä eron jälkeinen aika on ollut aika vuoristorataa. Pääasiallisesti asiat on soljunut ihan ok, mutta raivolta ja mielensäpahottamiselta ei olla vältytty. Ei ole olemassa riidatonta eroa vaikka eroon itsessään ei liittynyt  mitään riitaa. Asioista sopiminen on mennyt melko putkeen kuitenkin. Alusta aloittaminen kaikkineen on ihan uusi juttu. Lapset on mulla joka toinen viikko ja joka toinen viikko olen yksin. Yllättävän hyvin tämä järjestely on toiminut. Välillä vaan tuntuu että arjen tasaantumista ei ole vieläkään tapahtunut. Olen jo muuttanut toisenkin kerran, kotiin jossa mulla ja lapsilla on enemmän tilaa.

Nyt vaan odotetaan käräjäoikeuden tuomiota, lopullista avioeroa. Sitten voi kirjaimellisesti sanoa olevansa eronnut ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Jostain syystä itsestä huolehtiminen on jäänyt kokonaan. Tajusin sen viimeviikolla, kun olin neljättä kertaa flunssassa tänä talvena. En ole koskaan sairastanut näin paljon. Onkohan sulla ollut vähän liikaa stressiä tänä talvena? äiti kysyi. Mielestäni en ole stressaantunut mutta alitajuisesti olen taatusti murehtinut taloudellista selviytymistä yksin, lapsia ja heidän ajatuksiaan.

Tiedän olevani onnellisempi kuin vuosiin. Ehkä siksi ei ole tarinaakaan irronnut. Vitutuksesta on paljon helpompaa kirjoittaa kuin ilosta ja onnesta. Ainakin mun. Voin kertoa, että on ollut vaikeeta opetella ymmärtämään että joka päivä ei enää välttämättä vituta. Se on aika mahtavaa.

Nyt kun tämän tajuaa, olisi varmaan aika alkaa taas pitään itestään huolta. Aika lähteä liikkeelle ja alkaa kattomaan mitä suuhunsa laittaa. Talven jälkeen peilikuva ei oo kovin hohdokas. Yhtä kaikki, eron jälkeen kaikki on paremmin.

Kiitos ystävilleni jotka ootte jaksaneet hyvässä ja pahassa. Kiitos kannustavista kommenteista niinä paskoina hetkinä.

Olavi Uusivirtaa lainaten "On niin helppoo olla onnellinen..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti